Kuulun salaseuraan. Epätoivoiset KotiRouvat, EKR, kokoontuu säännöllisen epäsäännöllisesti. Kynnelle kykenevät kahvittelevat yhdessä melkeinpä jopa viikko, yleensä vaihtelevalukuisen lapsilauman kanssa.
Kuusihenkinen seuramme jäsenten välillä vallitsee tiivis YYA -henkinen sopimus. Kierrätämme keskuudessamme niin lastenvaatteita ja -tarvikkeita, reseptejä, hyviä neuvoja kuin lapsiperhekaaoksen selviytysmisvinkkejä. Tärkeintä on kuitenkin se henkinen tuki jota toisiltamme saamme. Nämä ovat niitä ihmisiä, joille tiedän voivani soittaa vaikka keskellä yötä, jos hätä tulee.
Olemme aikoinaan tavanneet ei-niin-mukavissa merkeissä. Meidät yhdisti surullinen asia, jonka elämä oli meille kaikille eteen heittänyt. Kun ekan kerran istuimme saman pöydän äärelle, emme tienneet toisistamme muuta, kuin että tuokin on samassa tilanteessa kuin minä. Epätoivoisiksi KotiRouviksi nimesimme sarkastisisti joukkueemme varsin nopeasti tavattuamme. Rouvien elämäntilanteet ovat vuosien aikana muuttuneet moneen kertaan; on tullut työpaikkoja, vauvoja, uusiea miehiä, muuttoja, aviokriisejä. Vaan tämä porukka pitää yhtä. En enää voisi oikeastaan kuvitella elämää ilman EKR:ia.
Salaseuraksi EKR:ia voi kutsua siksi, että kukaan ulkopuolinen tuskin osaa kuvitella, mikä asia meidät aikoinaan on yhdistänyt. Uusia jäseniä meille tuskin tulee.
Eilen istuimme iltaa hyvän ruoan ja viinin äärellä. Ja huovutimme. Itselläni oli huovutusneula kädessä elämäni ensimmäistä kertaa. Käsieni tuotokset ovat yläkuvassa. Porkkana ja tomaatti Typyn leikkeihin, kukka omaan rintapieleen.
Kiitos L, J, M, O ja N, että olette olemassa.
Ihanaa! Minullakin on tuollainen ystäväporukka. Usein emme tapaa, mutta joka tapaaminen on arvoisensa.
VastaaPoistaMeillä alku oli olla samassa työpaikassa, tosin siellä emme ole enää kukaan :)
Niin ja kiitos vierailusta blogissani, sain löytää sinun blogisi :)
Mulle kans salaseura! :D Kuulostaa tosi ihanalta.
VastaaPoistaOlipa tosi kiva yllätys tämä sun blogi, liitin heti lukulistaani. <3