Painajainen parkkihallissa

Kävinpä tänään Helsingissä. Vaikka entinen kotikaupunkini on minulle läpeensä tuttu, en silti pysy mukana millään keskustan tietöissä ja niiden aiheuttamissa liikennemuutoksissa.

Ajelin letkeästi Espaa kohti Manskua, päämääränäni Länsiväylä Lönnrothinkadun kautta. Kuinka ollakkaan, kaistat olivat ihan tukossa ja sekaisin ja jouduin kääntymään Manskulle Espalta. Stockan sivustaa ajessani huomaan että Mansulta pääseekin kääntymään nykyään myös Kalevakadulle. Kamikazemainen kaistanvaihto, käännös vasempaan ja huomaan, ettei siitä mihinkään Kalevankadulle päädytä vaan johonkin uuteen parkkihalliin.

Köröttelen maan alle aikeenani kääntyä takaisin niin pian kuin mahdollista. Kääntöpaikkaa ei tietenkään missään ole, vaan joudun ajamaan varsinaiseen halliin sisään ja tunkemaan luottokorttini siihen maksuvehkeeseen, joka avaa puomin halliin. Ajelen rundin hallissa ja palaan puomille. Survaisen Visan vehkeeseen odottaen puomin aukeavan ja matkan jatkuvan kohti Länsiväylää. Puomi pysyy kiinni ja vehje ilmoittaa korttini vaurioituneen. Pari uutta yritystä, vaan puomi pysyy tiukasti kiinni.

Painelen maksuvehkeessä olevaa punaista nappulaa toivoen saavani yhteyden johonkin auttavaan tahoon, mutta mitään ei tapahdu. Takana tuutataan torvea, olen kiinnipysyvän puomin ja kerrostalon kokoisen maasturin välissä jumissa. Hyppään ulos autosta ja ilmoitan maasturikuskille että nyt on peruutettava ja koitettava toista puomia. Viereisestä puomista maasturi suhahtaa tyylikkäästi ulos, mutta minulle maksuvehje pukkaa edelleen viestiä viottuneesta kortista. Taas peruutellaan. Ajelen hysteerisenä ympäri hallia, etsien vartijaa tai jotakin josta / jolta voisin saada apua.

Inhoan normaalistikin parkkihalleja. Maan uumenissa köröttely ei ole juttuni. Nyt inho nousee potenssiin seitsemän.

Lopulta löydän hallin infotaulun, josta löytyy puhelinnumero. Kilautan siihen kännykällä. Mieshenkilö käskee minun ajaa jälleen puomille ja tunkemaan Visan masiinaan. Mies ilmoittaa, että olen ollut hallissa vain kahdeksan minuuttia. Juu niin olen, ajoin tänne vahingossa, kerron. Vahingossa? Miehen äänensävy kertoo, että hän epäilee minun vähintään jättäneen pommin parkkihalliin. Soperran jotain epämääräistä sekavista kaistoista Manskulla. Puhelimessa on hetken hiljaista, sitten puomi aukeaa ja enempiä selittelemättä mies toivottaa minulle hyvää matkaa.

Kun käynnistän auton, huomaan maksumasiinassa vihreän nappulan jossa on puhelimen kuva. Kas kun en sitä heti ongelmien ilmettyä huomannut. Nyt ulos hallista ja sassiin.

Auringonpaiste ulkona tuntui taivaalliselta.

Pingispallona Kelan ja päivähoitotoimiston välissä

Kotikuntamme, kutsuttakon paikkaa nyt vaikkapa Kyrsäläksi, teki muinoin päätöksen, että 1.8.2010 alkaen kotihoidon tuen kuntalisää voidaan maksaa kotona hoidettavasta lapsesta sillä edellytyksellä, että perheen kaikki lapset hoidetaan kotona ja/tai jos perheen muut lapset ovat enintään 5h/pv kestävässä osapäivähoidossa. Kuntalisää ei makseta kotona hoidettavasta lapsesta perheelle, jos perheen muut lapset ovat kokopäivähoidossa (yli 5h/pv) tai sekä esiopetuksessa että sitä täydentävässä päivähoidossa.

Meillä Poju on kotihoidossa ja Typy parina päivänä viikossa 5 tuntia hoidossa. Selvää kauraa siis, meille kuuluu kuntalisä.

Kuinka ollakaan, elokuussa kuntalisää ei kuitenkaan tilileni tipahtanut. Kyseessä on siis 150 eur, joka kotiäidin tuloissa on ihan kelpo summa. Soitinpa sitten päivähoitotoimistoon, jossa Täti A sanoi ettei tiedä asiasta mitään, soita Kelaan. Laitoin Kelaan sähköpostia, johon sain vastauksen Täti B:ltä: "Olette oikeutettu kuntalisään, mutta Kela ei sitä maksa. Ottakaa yhteys päivähoitotoimistoon." Huoh.

Puhelu siis päivähoitotoimistoon Täti A:lle. Hän ei edelleenkään tiedä asiasta, mutta käskee soittamaan toiselle päivähoitotoimiston tädile, täti C:lle. Täti C on kuitenkin lomalla.

Verenpaine nousee, kainalot hikoilee. Puhelu Kelaan täti D:lle, joka ilmoittaakin että Kyrsälässä ei mitään kuntalisiä makseta, jos yksikin lapsi on päivänkin kuukaudessa hoidossa. WTF?? Kaivan netistä kunnan päätöksen asiasta esiin. Joko päätös on kirjattu väärin tai sitten täti D puhuu p***aa.

Hengitän syvään ja otan vielä kertaalleen puhelun päivähoitotoimistoon. Mutkien kautta linjan päähän saadaan täti E, joka osoittautuu päteväksi mimmiksi. Kertoo, että olemme oikeutettuja kuntalisään, jonka maksaa kunta (ei Kela). Täti E tietää mistä kuntalisän hakemus löytyy ja mihin se palautetaan. Lupaa vielä olla yhteydessä Kelaankin ja lukea sinne madonluvut. Olen valmis valitsemaan Täti E:n maamme presidentiksi.

Miten voi olla näin tahmeata? Eikö yhdellekään kunnan jepelle tullut mieleen päätöstä tehdessä, että asiasta olisi syytä infota niin lasten vanhempia, KOKO päivähoitotoimiston henkilökuntaa kuin Kelaakin. Kaikki eivät varmasti löydä ihanaa Täti E:tä, joka ilmeisesti on ainoa, jolla homma on hanskassa.

Nyt täytän hakemuksen ja jään jännittyneenä odottelemaan mitä tuleman pitää.

Ja toivon, etten enää ikinä joudu palloksi Kelan ja päivähoitotoimiston väliseen pingismatsiin.