perjantai 17. kesäkuuta 2011

Tohtorilla

Pitkään jatkuneen flunssan ja yskimiseeni tuskastuneiden työkavereiden ja aviomiehen vuoksi hakeuduin työterveyslääkärin vastaanotolle.

”On pari viikkoa yskittänyt sietämättömästi ja kurkku on ihan älyttömän kipeä”, kerroin Taneli-lääkärille.

”Tämä on tällaista allergia- ja astmavaivojen aikaa”, tokaisee lääkäri.

Jatkan oireiden kuvausta kertomalla, että tauti on kiertänyt perheessäni laajemmaltikin, ja etten ole ikinä kärsinyt minkään valtakunnan allergioista saatikka astmasta.

”Astma ja allergia voivat puhjeta yllätäin aikuisiälläkin”, valaisee lääkäri minua. Tohtori tuijottaa pitkän talven ja yskittyjen öiden tuottamia kalpeita kasvojani ja sanoo: ”Stressikin voi laukaista astman.”

Taneli katsoo kurkkuun, nenään, korvaan. Kuuntelee sydäntä ja keuhkoja. Ja pyytää puhaltamaan napakasti kummalliseen putkiloon. Puhaltaminen kutittaa kurkkua ja alkaa yskittää. ”Noin heikosta puhalluksesta voisi antaa astmadiagnoosin”, toteaa lääkäri. ”Hengenahdistus on astman oire.”

Kerron lääkärille ettei minulla ole ollut hengenahdistusta.

”Kirveleekö silmät? Ärsyttääkö heinät?”, tivaa tohtori. 

”Ei kirvele, ei ärsytä. Mutta yskittää ja kurkku on vietävän kipeä”, kerron vielä kertaalleen.

”Hengityksen vinkuminen viittaa astmaan”, kertoo tohtori. ”Vinkuuko hengitys?”

No ei vingu. 

Taneli-tohtori naputtelee tietokonettaan ja mutisee. Arvatenkin jotain astmaan liittyvää.  ”Sinä et pidä kovin todennäköisenä astmaa tai allergiaa? Määrään antibioottia, saattaa tämä olla kurkunpäätulehdusta.”

Huokaisen helpotuksesta. Kerään kamppeeni ja hyvästelen lääkärin.

”Älä unohda astma- ja allergia-asioita jos yskä pitkittyy”, jylisee Taneli perääni.

Saako ne jotain provikkaa astmadiagnooseista?

Ps. Kaksi päivää antibiootteja syötyäni tauti on jo selvästi helpottanut. Paraneeko astma tai allergia antibiootiolla?

pps. Tutkiessani lääkärin kirjoittamaa reseptiä huomasi, että työterveyslääkärin tittelin lisäksi tyyppi on myös psykiatrian erikoislääkäri. Aha.

lauantai 11. kesäkuuta 2011

Pool party!

Lapset rakastavat vettä, ainakin  meillä. Ipanat ovat mielestäni välillä vähän liiankin rohkeita vedessä, mutta parempi niin kuin että vettä pelkäisivät - varsinkin tällaisessa veneilevässä perheessä.

Uima-allas omalla terdellä on lasten kesän parhautta.

Huono omatunto hiukan kolkuttaa tuosta veden laskemisesta altaaseen, mutta hyötykäytämme sen kyllä eteenpäin kukkien ja kasvien kasteluun.

Näillä helteillä tekisi minunkin mieli mennä makaamaan tuonne altaaseen, mutta se näky voisi olla naapureille liikaa jos sattuisivat paikalle sopivasti.