keskiviikko 24. elokuuta 2011

Myrkkymekko

Päivän uutiset nostavat taas mukavasti ahdistuskerrointa.

Greenpeacen teettämässä tutkimuksessa 14 maailmanlaajuisesti tunnetun vaatemerkin tuotteista löytyy myrkyllisiä aineita. Merkkien joukossa olivat muun muassa H&M, Adidas, Converse, Nike ja Puma.

Vaatemerkeistä ainoastaan Nike ja Puma ovat sitoutuneet poistamaan myrkkykemikaalit tuotantoketjuistaan ja tuotteistaan.

Löydetyt myrkyt (nonyylifenolietoksylaatti ja nonyylifenoli) ovat vesieliöille erittäin haitallisia ympäristömyrkkyjä. Aine on ihoa syövyttävää ja ärsyttää voimakkaasti silmiä. Aineen epäillään aiheuttavan myös sikiövaurioita.

Joka kerta kun näitä vaatteita pestään, vaarallisia aineita pääsee vesistöihin.

Pukeudutko sinä tai lapsesi myrkkymekkoon?

maanantai 15. elokuuta 2011

Perhepäivähoidon romuttajaiset

Ylen uutisissa oli eilen juttu perhepäivähoidon uudistuksista. Samasta asiasta olen puhissut jo viime keväästä asti, se kun koskee meidän perhettämme ihan henkilökohtaisesti.

PPPppjdksjdksjlakjdlskPerhepäivähoitajat tulivat työaikalain piiriin vuoden alussa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että perhepäivähoitajille kertyy ylityötunneista vapaapäiviä, jotka pidetään arkivapaina. Hoitolapsille täytyy näiden vapaiden ajaksi löytää jostain varahoitopaikka.

Kotikunnassamme asia ratkaistiin siten, että järjestelystä kärsivät niin lapset kuin aikuisetkin. Asuinalueellamme perhepäivähoitajien hoitolapset menevät elokuusta alkaen näinä vapaapäivinä paikalliseen ryhmäperhepäiväkotiin hoidettavaksi. Kyseissä ryhmiksessä on vakituisena hoitolapsina muun muassa mediän perheemme ipanat. Järjestely tarkoittaa sitä, että lähes joka maanantai päiväkotiin tulee 1-4 vierasta lasta. Jokainen joka lastenhoidosta jotain ymmärtää tietää, että järjestely on vaikea ja kuluttava hoitohenkilökunnalle, vakituisesti hoidettavilla lapsille sekä hoitopaikassa varahoidettaville lapsille.

Hoitajien työ vaikeutuu huomattavasti, kun jokainen työviikko alkaa uudenlaisen lapsiryhmän kanssa. Toiminnan suunnittelu ja jatkuvuus kärsivät. Mihinkään pitkäjänteisempään on vaikeaa ryhtyä, koska joka viikko paikalla on eri lapset.

Hoitopaikassa vakituisessa hoidossa olevat lapset joutuvat joka maanantai ryhmäytymään uudelleen ja tutustumaan uusiin leikkikavereihin. Hoitajien huomio mennee pääasiassa vieraiden lasten hoitoon, jotka uudessa paikassa ovat ihmeissään. Lasten perusturvallisuus heikkenee jatkuvasti muuttuvan ryhmän myötä. Ja entäpä sitten nämä vieraat lapset, jotka kylmiltään heitetään outoon paikkana muutamaksi päiväksi? Kaikille lienee selvää, että lapset sellaisesta kärsivät. Perhepäivähoidossa on usein juuri kaikkien pienimmät lapset, joille tällainen paikasta toiseen siirtely on erityisen vaikeaa.

Päätös asiasta tehtiin viime keväänä ja se kerrottiin meille lasten kevätjuhlassa. Kyllä nousi juhlatunnelma kattoon. Vanhempia ei asiassa kuultu ennakkoon. 

Espoolaisen sukulaislapseni hoitopaikassa vastaava järjestely otettiin käyttöön jo tämän vuoden alussa. Lapsen äiti kuvaa ratkaisua täysin katastrofaaliseksi ja aikoo siirtää lapset toisen hoitomuodon pariin.

Kotikuntamme varhaiskasvatussuunnitelmassa todetaan: ” Lapsen hyvinvointia varhaiskasvatuksessa edistävät mahdollisimman pysyvät ja turvalliset ihmissuhteet.” Perin kaukana tästä ollaan tämän uudistuksen osalta.

Perhepäivähoitajien työn luonteen vuoksi olisi kaikkien osapuolien kannalta varmaankin järkevintä, että ylityöt korvattaisiin perhepäivähoitajille rahana. Vaan sehän ei taas kuntapäättäjille varmaankaan sovi. Mieluummin pistetään ne kaikkein pienimmät maksamaan tämä.

Eilisessä uutislähetyksessä joku kukkahattuvirkamies totesi, että uudistus tulee vähentämään perhepäivähoidon suosiota. Ja että vastaava uudistus Ruotsissa käytännössä romutti koko perhepäivähoitojärjestelmän. Sitäkö Suomessakin halutaan? 


sunnuntai 14. elokuuta 2011

Kenelle keskoslapsi?

Esikoiseni on keskoslapsi. Eilen törmäsin tällaiseen tekstiin Poikkeaman blogissa. Surullinen, koskettava, lohduttavakin juttu.


Oletko koskaan ihmetellyt, kuinka keskoslasten äidit valitaan?

Jostakin syystä kuvittelen Jumalan leijailevan maan päällä valikoiden lisääntymisvälikappaleita hyvin huolellisesti ja harkiten. Tarkkaillessaan Hän antaa enkeleilleen ohjeita tehdä merkintöjä suureen mustaan kirjaan.

"Aalto Kaija, poika, suojelupyhimykseksi Matteus. Metsä Maria, tyttö, anna suojelupyhimykseksi vaikka Gerard. Hän on tottunut rienaamiseen."

Lopuksi Hän sanoo enkelille erään nimen ja hymyilee: "Anna hänelle keskoslapsi". Enkeli on utelias: "Miksi hänelle, Jumala? Hän on niin onnellinen."

"Aivan niin," Jumala hymyilee, "voisinko antaa keskoslapsen sellaiselle äidille, joka ei osaa nauraa? Se olisi julmaa."

"Mutta onko hänellä kärsivällisyyttä?" enkeli kysyy.

"En tahdo hänellä olevan liikaa kärsivällisyyttä, muuten hän hukkuu itsesääliin ja epätoivon mereen. Kunhan shokki ja paha mieli vaimenevat, hän kyllä selviytyy. Katselin häntä tänään. Hänellä on juuri sellainen itsetunto ja itsenäisyys, joka on niin harvinainen ja niin tarpeellinen äidille. Katsohan, lapsella jonka hänelle annan, on oma maailmansa. Hänen on saatava se elämään hänen maailmassaan, eikä se tule olemaan helppoa."

"Mutta Herra, luulenpa ettei hän edes usko sinuun".
Jumala hymyilee: "Ei haittaa, minä pystyn järjestämään sen. Hän on täydellinen. Hän on juuri sopivan itsekäs."

Enkeli henkäisee: "Itsekäs, onko se hyvä puoli?"
Jumala nyökkää: "Ellei hän silloin tällöin osaa erota lapsestaan, hän ei tule koskaan selviytymään."

"Tässä on nainen, jonka teen onnelliseksi erityisellä lapsella, hän ei vielä käsitä sitä, mutta tavallaan häntä tullaan kadehtimaan. Hän ei koskaan pidä ainoatakaan puhuttua sanaa itsestään selvänä. Hän ei koskaan pidä yhtäkään askelta tavallisena.
Kun hänen lapsensa ensimmäisen kerran sanoo "Äiti", hän on ihmeen todistaja ja hän tietää sen. Kun hän kuvailee sokealle lapselleen puuta tai auringonlaskua, hän näkee sen niinkuin vain harvat ihmiset näkevät minun luomistöitäni.
Sallin hänen nähdä selvästi asiat, jotka minä näen - annan hänen kohota niiden yläpuolelle. Hän ei koskaan tule olemaan yksin, minä olen hänen vierellänsä hänen elämänsä jokaisena päivänä yhtä varmasti, kuin hän on tässä vierelläni, koska hän tekee minun työtäni."

"Entäs hänen suojelupyhimyksensä?", enkeli kysyy heilutellen kynäänsä ilmassa.

Jumala hymyilee:
"Peili riittää".

(Alkuperäinen teksti; Erma Bombeck)



*****
Vaikka oma keskosemme voi tänään hyvin, ja keskosuus on monilta osin vain muisto, en koskaan lakkaa olemasta keskosen äiti. Se kulkee aina mukana repussa, niin omassa kuin rakkaan tyttösemmekin. En varmaan koskaan lakkaa miettimästä sitä, miten tyttäreeni vaikutti se, että heti syntymänsä jälkeen hän joutui eroon vanhemmistaan Lastenklinikalle, Ja miten se vaikuttikaan minuun ja mieheeni. En koskaan unohda sitä tuskaa, kun heräsin sektion jälkeen nukutuksesta, enkä saanutkaan nähdä pientä vauvaani ennen kuin kaksi vuorokautta myöhemmin. Kun toinen lapseni syntyi täysiaikaisena ja sain hänet heti viereeni ja ympäirivuorokautiseen hoitooni, niin se todella tuntui ihmeeltä. "Hän ei koskaan pidä ainoatakaan puhuttua sanaa itsestään selvänä. Hän ei koskaan pidä yhtäkään askelta tavallisena."

maanantai 1. elokuuta 2011

keskiviikko 27. heinäkuuta 2011

Vain saduissa?

Norjan järkyttävän teurastuksen jälkeen monet kasvatus- ja kriisiasiantuntijat ovat todenneet mediassa, että lapsille pitää kertoa totuus näistä kamalista asioista.

Oma nelivuotiaana oli varmaankin kuullut uutisista tai aikuisten keskusteluista pätkiä, koska hän esitti viikonloppuna seuraavan kysymysen. "Äiti, eiks niin, että ihmisiä tapetaan vain saduissa?"

Pala nousi kurkkuun, kun mietin vastausta. Pitääkö neljävuotiaalle todellakin kertoa totuus tästä asiasta?

Tein ilmeisesti kaikkien aikojen kardinaalimunauksen. Sanoin lapselleni että "Joo, näin on" ja vaihdoin pikaisesti puheenaihetta. En vaan pystynyt olemaan rehellinen.

Äitiys on maailman vaikein laji.

torstai 21. heinäkuuta 2011

Hiljaisuutta

Olen keskellä yllättävää mutta ihanaa tilaa: ympärilläni on hiljaista.

Toinen työpäivä loman jälkeen, ja koska toimistolla ei lisäkseni ole kuin kesäharjoittelija ja sihteeri, niin normaalin härdellin sijaan täällä on käsittämättömän rauhallista. Ja hiljaista.

Edelleen lomaileva perhe otti ja lähti reissuun, joten kotonakin minua odottaa hiljaisuus.

Luxusta.

tiistai 19. heinäkuuta 2011

Kesälomamuistoja

Lomani vetelee viimeisiään. Huomenna palaan taas töiden ääreen. Muu perhe jatkaa lomailua, ja suuntaa kohti pohjanmaata.

Tämä loma on ollut ihana. Lapset ovat aika mainiossa iässä. Olemme loman aikana reissanneet pitkin kaunista kotimaatamme ja kuorruttaneet itsemme auringolla, meri- ja järvivedellä, kesäsateella, hiekalla, jätskillä ja mukavilla muistoilla. Taas jaksaa.


Juhannuksena Sipoossa. Sadekuurot ja paikalliset kyyt vaativat kumisaapasasustuksen.

Sisko ja sen veli.

Käsi kädessä matkalla Muumimaailmaan.

Haisuli.

Ja Haisuli sylissä.

Reissumies huilaa.

Muut menee sinne minne ne pääsee, mä meen sinne minne mä haluan!

Köysikeinuminen on tämän kesän uusi taito.


 Soutuveneessä. Typy on vauvasta asti veneillyt, joten soutuveneessäkin osataan istua kuin tatti paikoillaan.

Ihana, ihana kesä ja loma. Me like. Vaan töihinkin on ihan mukavaa mennä, joten en valita.