New Year’s Reflections

Looking back on the months gone by,

As a new year starts and an old one ends,

We contemplate what brought us joy,

And we think of our loved ones and our friends.

Recalling all the happy times,

Remembering how they enriched our lives,

We reflect upon who really counts,

As the fresh and bright new year arrives.

And when I ponder those who do,

I immediately think of you.

(Joanna Fuchs)

Kiitos Ystävät.

Iloista Joulua!

Kätevä emäntä

Kahvipöytäkeskustelu työpaikalla, aiheena vääjäämättä lähestyvä joulu ja kotityöt.

Jokainen kunniallinen perhe tietysti vaihtaa jouluksi puhtaat lakanat. Mutta millaiset lakanat? Tai tarkemmin; millä tavalla pestyt, kuivatetut ja viikatut lakanat? Kuunnellessani työtovereiden keskustelua aiheesta totesin, etten tässäkään lajissa pääse ehtoisien perheenemäntien kymppikerhoon. Nipin napin osaan pestä lakanat oikein, mutta sen jälkeen kaikki ilmeisesti meneekin reippaasti päin hanuria. Meillä kun lakanat on ollut tapana ripustella ovien päälle kuivumaan ja sen jälkeen ne on viikattu mitenkuten liinavaatekirstuun.

Lakanat on kuulemma syytä vetää ja viikata märkinä ja kuivattaa sen jälkeen joko kuivauskaapissa tai kodinhoitohuoneessa olevalla rekkitangolla henkareihin ripustettuna. Näin laskokset muodostuvat ”oikein” ja lakana on miellyttävä taitella liinavaatekaappiin. Vaihtoehtona tällä on luonnollisesti mankelointi, tuo jokaisen perheenäidin suosikkitoimi. Lakanoiden oikeasta viikkaustavasta rouvilla oli eriäviä mielipiteitä. Onhan siinä suuri ero taitellaanko lakanat kolmen vai neljän taitoksen nippuihin (wtf?). Lopulta keskustelu pussilakanan taittelusta / viikkauksesta sai rouvat suorastaan kiihtymään.

Kuuntelin keskustelua lähes mykistyneenä. En ollut koskaan tajunnut miten vaativaa puuhaa lakanapyykin käsittely oikein on. Itse asiassa olen syvästi hämmästynyt, että perheemme ylipäätään on selvinnyt tähän asti ilman 1) kodinhoitohuonetta 2) mankelia 3) kuivauskaappia.

Vai voisiko olla niin että joskus jotkut tekevät asiasta jotenkin liian vaikeita?

Ehkä kuitenkin lähetän korvatunturille kirjeen ja toivon joululahjaksi mankelia.

Paras joululaulu ikinä. Tai ainakin yksi parhaista.

Töihin, iik ja ihanaa!

Olen ollut pienellä blogitauolla.

Ensiksi sairastimme lähes koko perheen voimin, ja sitten ajatukset täytti suuri elämänmuutos: aloitan nimittäin työt 1. joulukuuta!

Olen ollut kotosalla lasten kanssa lähes neljä vuotta. Tuona aikana tein yhden puolen vuoden työpätkän. Kotiäitinä oleminen on ollut raskasta, huoletonta, tylsää, antoisaa, hermoja kiristävää ja hullunkurista. Koko tunneskaala on tullut koettua, enkä kai oikein missään vaiheessa ole löytänyt sitä sisäistä pullantuoksuista mammaa - vaikka leipomisesta pidänkin.

Töihin lähteminen tuntuu todella hyvältä. Kaipaan ihan hirveästi aikuisten asioita ja aivokapasiteetin laajempaa käyttöä. Oma työhuone, lounas aikuisten seurassa, vessaan yksin, palkkaa - kuulostaa muuten pirun hyvältä! Pankkitili on jo pidemmän aikaa huutanut hoosiannaa kodinhoidontuen kurimuksessa.

Lapsilla on hyvä päivähoitopaikka. Ihana, pikkuiruinen ryhmäperhepäiväkoti (mikä sanahirviö), jossa kymmenen mukulaa temmeltää kolmen tädin hoivissa. Talo on melkein kuin satukirjasta; vanha keltainen rintamamiestalo, jonka suurella pihalla on marjapensaita, omenapuita, ruohikkoa ja tilaa peuhata. Idylliä "hieman" horjuttaa se, että Poju on on esittänyt todella äänekkäitä vastalauseita harjoitellessaan nyt parin viikon ajan hoidossa olemista. Ikävä mamman kainaloon on kova, ja äidin sydän tietysti särkyy kun poika jää huutamaan hoitotädin syliin. Kyyneleet ovat valuneet niin äidiltä kuin pojaltakin.

Arki tullee olemaan valillä haasteellista ja kiireistä, mutta kaiken kaikkiaan uskon tämän menevän ihan hyvin. Toki uuden kynnyksellä aika lailla jännittääkin. Sitä paitsi mulla ei ole mitään työvaatteita.

Ihme kyttäämistä

Taloussanomat uutisoi tänään, että nyt voit käydä kyttäämässä heidän nettisivuiltaan, millä asuinalueilla asuu minkäkin ammattikunnan edustajat. So?

Kun on selvinnyt asuuko naapurilähiössä insinöörejä vai kampaajia, voikin jouhevasti siirtyä kyttäämään verokalenterista, paljonko naapurin Pena ja Tango-Osmo tienasivat viime vuonna.

Kun päivällisnakit on vedetty nassuun, otetaan Seiska kouraan ja kytätään kuka pussasi ja missä ja kenen kanssa.

Ja illalla sitten voikin kytätä, mitä ne tyypit siellä BB-talossa sekoilevat.

Ihme kyttäystä.

Kuka jaksaa ja ketä kiinnostaa? Miksi?

Voiko aamu enää ihanammin alkaa...

Näin sitä pitäisi päivä itse kunkin aloittaa! Vai mitä mieltä olette Jessican voimalauseista?

Ihminen on sitä mitä hän syö

Petos lautasella kirjan tekijä Mats-Eric Nilsson on julkaissut uudet tekeleen, Aitoa ruokaa. Kirja tuo vakuuttavasti esille sen, miten ruokateollisuus meitä kuluttajia vedättää. Kirja ruotii siis nimenomaan suomalaista elintarviketeollsiuutta.

Otteita kirjasta on julkaissut mm. Talous-Sanomat. Meinasin pyörtyä kun luin että elintarvikkeemme sisältävät joukon sellaisia lisäaineita, joita ei sallita edes koiranruoassa. Ruotsin maatalousministeriön virkamies oli vastannut asiaa ihmetelleelle kirjailijalle näin: "Ihminen voi vapaasti valita. Mutta eläimet eivät voi itse lukea tuoteselostetta, ja siinä on itse asiassa se ainoa ero, jonka vuoksi säännöt eläinruoalle ovat niin toisenlaiset." Haluaisinpa kuulla Sirkka-Liisa Abttilan vastauksen samaiseen kysymykseen.

Tässä esimerkkejä tuotteista joilla meitä kusetaan ankarasti. Lue ja kauhistu.

Altian ostama Renault Carte Noire Extra saa kauniin värinsä ruskeasta karamelliväristä. Siitä vastaa sama sokerikulööri (E150) kuin Coca-Colassa, ei siis pelkästään monen vuoden varastointi tammitynnyrissä, kuten runollisesti voisi kuvitella.

Ekströms Vanhan Ajan Mustaherukkamehutiiviste on keksinyt ”vanhan ajan säilöntäaineet”, kuten E202 ja E211. Lisäksi sokeroimatonta versiota makeuttavat vanhanaikaisesti sukraloosi, asesulfaami K.

Elovena Täysjyvämuro 4 viljaa -pakkauksessa lukee isoin kirjaimin ”100 % täysjyvää”. Tuoteseloste kertoo kuitenkin aivan muuta: täysjyväkaurajauho (33 %), täysjyväruisjauho (19 %), täysjyvävehnäjauho (16 %), täysjyvämaissijauho (10 %), sokeri, mallassiirappi (ohrasta), riisijauho ja suola. Makeutusaineiden, riisijauhojen ja suolan yhteinen osuus on siis 22 prosenttia. Kirjan mukaan rehellinen pakkausteksti olisi ”78 prosenttia saksalaista täysviljajauhoa”.

Fun Light Persikka passionmakuinen juomatiiviste sisältää ainoan valmistusaineensa veden lisäksi pelkästään lisäaineita: Happamuudensäätöaineet (E296, E331), aromi, makeutusaineet (aspartaami ja asesulfaami K), stabilointiaineet (E415, E414, E445), väri (E160e), säilöntäaine (E202), hapettumisenestoaine (E300). Kirjan mukaan sen ei pitäisi edes olla mehuhyllyssä, vaan ihan jossain muualla.

Guacamoledippi on noussut suosioon Suomessakin, mutta mitä siinä on? Ei ainakaan avokadoa niin kuin pitäisi. Santa Marian Guacamole Dipissä sitä on 1,5 prosenttia, Rainbow’ssa 6,7 prosenttia. Pohjat vetää Pirkan guacamoledippi, jonka alkuperämaa on Alankomaat ja valmistusmaa Belgia. Se sisältää avokadoa huimat 0,7 prosenttia!

Hampurilaiset eivät olekaan liharuokaa! Atrian hampurilaisessa pihvin lihapitoisuus on vain 26 prosenttia. Muuten siinä on mm. koneellisesti eroteltua broilerin- ja sianlihaa, soijaproteiinivalmistetta, korppujauhoa, silavaa, perunajauhoa, mausteita, naudan jännettä, suolaa, glukoosia, hapettumisenestoainetta, emulgointiainetta, auringonkukkalesitiiniä, vehnäkuitua ja hiivauutetta.

Hunaja ei aina olekaan hunajaa. Mieleinen – suomalainen kevythunajatuote, jonka nimestä kuluttaja voisi luulla, että se hunajaa ja vielä suomalaista, ei ole kumpaakaan. Siihen on sekoitettu polydekstroosia, jota elintarviketeollisuus käyttää yleisesti tuotteen laajentamiseen. Hunajaa tuotteessa on vain 53 prosenttia.

Kalapuikosta liki 40 prosenttia on paksua kuorrutusta, joka on valmistettu vehnäjauhosta, määrittelemättömästä kasviöljystä ja tärkkelyksestä.

Lihapullat eivät ole aina lihapullia. HK:n lihapyörykät sisältävät pääasiassa broilerinlihaa ja -nahkaa ja niiden lihapitoisuus on vain 40 prosenttia. Atrian Lihapyöryköiden pääasiallinen valmistusaine on vesi. Sen jälkeen tulevat tuoteselosteen mukaan koneellisesti eroteltu broilerinliha, sianliha, soijaproteiinivalmiste, naudan sydän, perunajauho jne.

Majoneesi tehdään oikean reseptin mukaan munasta ja öljystä sekä sinapista, etikasta ja suolasta. Rainbow Majoneesissa on 13 ainesosaa. Pirkka Kevyt majoneesissa on 19 ainetta.

Mustat oliivit eivät oikeasti ole mustia oliiveja vaan vihreitä, jotka on kemiallisin keinoin menettäneet makunsa ja muuttuneet mustiksi. Nimenomaan silloin kun ne ovat siistin mustia, on syytä epäillä petosta. Kirjan mukaan huijausalallaei ole aikaa antaa oliivien kypsyä, vaan ne poimitaan, kun ne ovat vielä vihreitä. Ensin ne pannaan lipeäkylpyyn. Sen jälkeen ne käsitellään hapolla, joka muuttaa värin. Seuraavassa vaiheessa musta väri tasoitetaan rautaglukonaatilla E579. Eikä tämä riitä: Myös vihreät oliivit voivat olla värjättyjä!

Myllyn paras -raakapakastekorvapuusti sisältää perusainesten vehnäjauhon, veden, sokerin kananmunan, hiivan ja kanelin lisäksi 14 muuta ainetta: mm. voin makua antavaa aromia.

Myllyn Paras Paistovalmis Tacostick on tällä listalla Fun Light -juomatiivisteen ohella melkoinen kingi. Tuote on kotimaista valmistetta ja se kerskailee suomalaisella avainlipulla. Tässä ovat koottuna tuotteen sisältämät E-koodatut 26 lisäainetta: E150c, E171, E251, E270, E300, E304, E322, E330, E331, E341, E415, E450, E471, E472a, E481, E500, E503, E551, E621, E627, E631, E1414, E1420, E1442, E1450 ja E1518.

Pirkka Kuningatarkääretortussa on tuoteselosteen mukaan vadelmaa viisi prosenttia ja mustikkaa kolme prosenttia. Kirjan mukaan voisi kuvitella, että marjoja on käytetty enemmän kuin kaksi kappaletta.

Pirkka Mansikanmakuinen kääretorttu ei sisällä mansikkaa ollenkaan, vaan se on korvattu omenahillolla ja keinotekoisella mansikan makua antavalla aineella.

Nestlén Valiojäätelön Wanhan ajan Vaniljatuutti sisältää enemmän lisäaineita kuin saman yrityksen ”uuden ajan” jäätelöt. Valmistusaineet ovat kerma, sokeri, vehnäjauho, tärkkelyssiirappi, kasvirasva, mansikka, maitoproteiini, rypälesokeri, kaakaojauhe, emulgointiaineet (E471, E322, soijalesitiini), sakeuttamisaineet (E401, E412, E1442), aromit (vanilja, vanilliini), suola, voiöljy, maitojauhe, seljanmarjatiiviste, happamuudensäätöaine (E330).

Rainbow Appelsiinimarmeladin ainesosat ovat määrän mukaisessa järjestyksessä seuraavat: glukoosi-fruktoosisiirappi, vesi, appelsiinitäysmehu, appelsiininkuori, sokeri, muunnettu maissitärkkelys, hyytelöimisaineet (E440, E415), happamuudensäätöaineet (E330, E333, E300), säilöntäaine (E202). Sokeria on 47 prosenttia, mutta hedelmää vain 25 prosenttia.

Ruisleipä ei ole aina ruista. ”Reilu Täysjyväruisleipä” onkin 30-prosenttisesti vehnää ja ”Tosi Rukiinen” 29-prosenttisesti vehnää.

Unileverin Crème Bonjour -juustot sisältävät runsain määrin lisäaineita – kuten aromeja, gelatiinia ja stabilisointiaineita. Chèvre & yrtit -versio sisältää kirjan mukaan käsittämättömän vähän ranskalaista vuohenjuustoa chèvreä, joka kuitenkin pakkauksessa on ilmoitettu suurin kirjaimin. Chèvre-pitoisuus on vain 1,6 prosenttia, ja sekin on lisätty jauheena.

Perheemme ei ole mikään valmisruokien suurkuluttaja mutta jo tuolta listalta löytyy monta tuotetta joita meidänkin ruokapöydässä näkyy. Esim. nuo Eloveena-murot. Sokeana olen kävellyt miinaan, kun Eloveena-brändi on minutkin saanut uskomaan terveellisyyteensä. Mustat oliivit ja tuorejuustotkin ovat maistuneet, mutta nyt tuli stoppi.

Ihminen on sitä mitä hän syö. Onko siis ihme, että vedettyämme vuosikausia kupuumme koirillekin kelpaamattomia E-koodimössöjä, sairastumme diabetekseen, verenpainetautiin, masennukseen jne.?

Kirja ilmestyy Suomessa maanantaina. Taidanpa painella kirjakauppaan ja lukea koko paketin. Tämähän oli vasta alkusoittoa.

(kuva: www.pirkka.fi, tekstin lähde: www.taloussanomat.fi)

Koska nää juhlat loppuu?

Typy sai kutsun juhliin. Seurakunta kutsui kaikki tänä vuonna neljä vuotta täyttävät kirkolle kemuihin. Sinne siis suunnistimme viime torstaina.

Yleensä varsin reipas Typy meni aivan puihin kun astelemme kirkkoon sisään. Neiti piiloitui selkäni taakse ja kieltäytyi sanomasta ihan ystävällisille ja mukaville kirkon työntekijöille sanaakaan.

Istahdimme muiden juhlakalujen kanssa kirkkosaliin kuuntelemaan mitä tädeillä ja sedillä oli sanottavaa. Kun juhlamenot olivat kestäneet ehkä viisi minuuttia Typy esitti ensimmäisen kerran kysymyksen "Koska nää juhlat loppuu, äiti?" Sama kysymys toistui noin 10 kertaa.

Noin kymmenen minuutin kohdalla Typy oli rentoutunut ja saavuttanut hetkeksi jonkinasteisen juhlatunnelman. Kesken papin puheen tyttö kajauttikin iloisen hersyvästi: "Äiti, sulla taitaa olla korvassa makkara." Ja päälle kunnon pikkutyttökikatusta.

Nukketeatteriesityksen seuraaminen meni mallikkaasti, mutta laululeikkien aikana iski Typyyn taas ujous. Huuli väpättäen tyttö kieltäytyi ehdottomasti osallistumasta moiseen touhuun. Ei hän tosin ollut ainoa; aika monta muutakin äitiä ja isisä siinä oli pikkujuhlijoita rohkaisemassa leikkiin.

Kakkukaan ei oikein neidille maistunut.

Hassuinta oli se, että kotona Typy kertoi Partanaama-isukille innoissaan, kuinka kivat ja hauskat juhlat olivat olleet. Tutkimattomia ovat lasten ajatusten juoksut.

Kun on oikein pieni

Läheiselleni H:lle on syntymässä keskosvauva. Raskaus on ollut hankala, ja vauva syntynee ehkä jo lähipäivinä. Raskausviikkoja on onneksi kasassa jo yli 30, joten ennuste kaikkinensa on suhteellisen hyvä. Suomessa keskoshoito on onneksi maailman huippua.

Keskosuus on koko elämän mukana seuraava asia, vaikka valtaosa suomalaisista keskosista elääkin aikuisina aivan normaalia elämää. Keskosuus vaikuttaa vaikka mihin, myös asioihin joita ei ehkä osaa ajatellakaan. Tutkimusten keskosena syntyneet ovat aikuisena keskimääräistä tunnollisempia, ja esimerkiksi riskikäyttäytymistä esiintyy heillä vähemmän: he käyttävät keskimääräistä vähemmän alkoholia, syyllistyvät harvemmin rikoksiin, ja heillä on myös vähemmän sukupuolikumppaneita. Terveetkin keskosina syntyneet muuttavat täysiaikaisina syntyneitä vanhempina pois lapsuudenkodista ja perustavat perheen myöhemmin. Syitä näihin asioihin ei tiedetä. Kyse on ehkä keskosten tietynlaisesta persoonallisuudesta tai erilaisesta (=varovaisemmasta ja suojelevammasta?) kasvatuksesta.

Oma keskostyttöni on pian 4-vuotias. Ainakin toistaiseksi näyttää siltä, ettei keskosuus ole jättänyt mitään vaurioita häneen. Kuvissa Typy alla vuorokauden ikäisenä (40 cm, 1600 g) ja tänä syksynä. Rakas tyttöni, jonka elämän alun olisin suonut olevan vähän helpompi.

Tsemppiä H:lle&koko perheelle, ja enkeleiden siipien suojaa pienokaiselle.

****

KUN ON OIKEIN PIENI

KUN ON OIKEIN PIENI,

VOI LENTÄÄ LINNUN UNTUVALLA,

NUKKUA ORVOKIN LEHDEN ALLA,

KUN ON OIKEIN PIENI.

KUN ON OIKEIN PIENI,

VOI KEINUA HEINÄSSÄ HEILUVASSA,

LEVÄTÄ KUKASSA TUOKSUVASSA,

KUN ON OIKEIN PIENI.

KUN ON OIKEIN PIENI,

VOI ISTUA LUMIHIUTALEILLE,

JA LIITÄÄ MAAILMAN TUULIEN TEILLE,

KUN ON OIKEIN PIENI.

-Hannele Huovi-

Painajainen parkkihallissa

Kävinpä tänään Helsingissä. Vaikka entinen kotikaupunkini on minulle läpeensä tuttu, en silti pysy mukana millään keskustan tietöissä ja niiden aiheuttamissa liikennemuutoksissa.

Ajelin letkeästi Espaa kohti Manskua, päämääränäni Länsiväylä Lönnrothinkadun kautta. Kuinka ollakkaan, kaistat olivat ihan tukossa ja sekaisin ja jouduin kääntymään Manskulle Espalta. Stockan sivustaa ajessani huomaan että Mansulta pääseekin kääntymään nykyään myös Kalevakadulle. Kamikazemainen kaistanvaihto, käännös vasempaan ja huomaan, ettei siitä mihinkään Kalevankadulle päädytä vaan johonkin uuteen parkkihalliin.

Köröttelen maan alle aikeenani kääntyä takaisin niin pian kuin mahdollista. Kääntöpaikkaa ei tietenkään missään ole, vaan joudun ajamaan varsinaiseen halliin sisään ja tunkemaan luottokorttini siihen maksuvehkeeseen, joka avaa puomin halliin. Ajelen rundin hallissa ja palaan puomille. Survaisen Visan vehkeeseen odottaen puomin aukeavan ja matkan jatkuvan kohti Länsiväylää. Puomi pysyy kiinni ja vehje ilmoittaa korttini vaurioituneen. Pari uutta yritystä, vaan puomi pysyy tiukasti kiinni.

Painelen maksuvehkeessä olevaa punaista nappulaa toivoen saavani yhteyden johonkin auttavaan tahoon, mutta mitään ei tapahdu. Takana tuutataan torvea, olen kiinnipysyvän puomin ja kerrostalon kokoisen maasturin välissä jumissa. Hyppään ulos autosta ja ilmoitan maasturikuskille että nyt on peruutettava ja koitettava toista puomia. Viereisestä puomista maasturi suhahtaa tyylikkäästi ulos, mutta minulle maksuvehje pukkaa edelleen viestiä viottuneesta kortista. Taas peruutellaan. Ajelen hysteerisenä ympäri hallia, etsien vartijaa tai jotakin josta / jolta voisin saada apua.

Inhoan normaalistikin parkkihalleja. Maan uumenissa köröttely ei ole juttuni. Nyt inho nousee potenssiin seitsemän.

Lopulta löydän hallin infotaulun, josta löytyy puhelinnumero. Kilautan siihen kännykällä. Mieshenkilö käskee minun ajaa jälleen puomille ja tunkemaan Visan masiinaan. Mies ilmoittaa, että olen ollut hallissa vain kahdeksan minuuttia. Juu niin olen, ajoin tänne vahingossa, kerron. Vahingossa? Miehen äänensävy kertoo, että hän epäilee minun vähintään jättäneen pommin parkkihalliin. Soperran jotain epämääräistä sekavista kaistoista Manskulla. Puhelimessa on hetken hiljaista, sitten puomi aukeaa ja enempiä selittelemättä mies toivottaa minulle hyvää matkaa.

Kun käynnistän auton, huomaan maksumasiinassa vihreän nappulan jossa on puhelimen kuva. Kas kun en sitä heti ongelmien ilmettyä huomannut. Nyt ulos hallista ja sassiin.

Auringonpaiste ulkona tuntui taivaalliselta.

Reissulesken selviytymispakkaus

Aviomieheni Partanaama lähti eilen työmatkalle. Mies on poissa kolme yötä ja neljä päivää. Kävin paikallisessa marketissa hankkimassa itselleni reissulesken selvitymispakkauksen (kuvassa). Dvd:t ja kirja piristämään yksinäisiä iltoja. Suklaa rauhoittamaan riekaleisia hermoja, kun vihdoin olen illalla saanut lapset tainnutettua unten maille.

Niin, ja sitten tuo muhkea kesäkurpitsa. Siitä keitän tietysti ravitsevaa ja voimaannuttavaa kesäkurpitsasosekeittoa, joka on ihanaa viimaisten syyspäivien ruokaa. Ohje tässä, sopii niin reissuleskille kuin muillekin soppien ystäville.

1 (n. 500 g) kesäkurpitsa
1/2 (n. 100 g) purjoa
2-3 perunaa
1 rkl öljyä
7 dl vettä
1 kasvisliemikuutio
1-2 valkosipulinkynttä
suolaa, pippuria, persiljaa
2 dl Valion kolmen juuston ruokakermaa

Paloittele kesäkurpitsa. Suikaloi purjo. Kuori ja lohko potut. Kuullota purjo öljyssä, lisää vesi ja anna kiehahtaa. Lisää kasvisliemikuutio, valkosipuli ja perunalohkot. Anna kiehua noin 5 minuuttia. Lisää kesäkurpitsat ja keitä kypsiksi. Soseuta ja mausta. Lisää ruokakerma ja kiuhauta. Valmis.

Salaseura Epätoivoiset KotiRouvat

Kuulun salaseuraan. Epätoivoiset KotiRouvat, EKR, kokoontuu säännöllisen epäsäännöllisesti. Kynnelle kykenevät kahvittelevat yhdessä melkeinpä jopa viikko, yleensä vaihtelevalukuisen lapsilauman kanssa.

Kuusihenkinen seuramme jäsenten välillä vallitsee tiivis YYA -henkinen sopimus. Kierrätämme keskuudessamme niin lastenvaatteita ja -tarvikkeita, reseptejä, hyviä neuvoja kuin lapsiperhekaaoksen selviytysmisvinkkejä. Tärkeintä on kuitenkin se henkinen tuki jota toisiltamme saamme. Nämä ovat niitä ihmisiä, joille tiedän voivani soittaa vaikka keskellä yötä, jos hätä tulee.

Olemme aikoinaan tavanneet ei-niin-mukavissa merkeissä. Meidät yhdisti surullinen asia, jonka elämä oli meille kaikille eteen heittänyt. Kun ekan kerran istuimme saman pöydän äärelle, emme tienneet toisistamme muuta, kuin että tuokin on samassa tilanteessa kuin minä. Epätoivoisiksi KotiRouviksi nimesimme sarkastisisti joukkueemme varsin nopeasti tavattuamme. Rouvien elämäntilanteet ovat vuosien aikana muuttuneet moneen kertaan; on tullut työpaikkoja, vauvoja, uusiea miehiä, muuttoja, aviokriisejä. Vaan tämä porukka pitää yhtä. En enää voisi oikeastaan kuvitella elämää ilman EKR:ia.

Salaseuraksi EKR:ia voi kutsua siksi, että kukaan ulkopuolinen tuskin osaa kuvitella, mikä asia meidät aikoinaan on yhdistänyt. Uusia jäseniä meille tuskin tulee.

Eilen istuimme iltaa hyvän ruoan ja viinin äärellä. Ja huovutimme. Itselläni oli huovutusneula kädessä elämäni ensimmäistä kertaa. Käsieni tuotokset ovat yläkuvassa. Porkkana ja tomaatti Typyn leikkeihin, kukka omaan rintapieleen.

Kiitos L, J, M, O ja N, että olette olemassa.

Peikkopoppoo

Jumituin tutkimaan edelleen noita kosteussuojattujen ulkoiluvaatteiden myrkkyjä. Vaihtoehtona myrkkyhaalareille on ainakin norjalaiset Troll Companyn tuotteet, jotka valmistajan mukaan eivät sisällä terveydelle haitallisia PFOS-yhdisteitä tai niiden johdannaisia.

Troll Companyn haalareissa on vuorina 100 % huovutettu villa, joka on pehmoista ja hengittävää. Villa ei hiosta polyesterin tavoin ja lämmittää kosteanakin. Troll Companyn käyttämä villa on eettisesti tuotettua ja Öko-Tex 100 -sertifioitua. Villavuorin päällä on liukas polyesterikangas, jonka ansiosta puku sujahtaa päälle helposti. Ulkokangas on erittäin vedenpitävää, hengittävää ja kestää kulutusta ja hankausta uskomattoman hyvin. Saumat teipattu ja vesipilariarvot 6000-10000.

Ei yhtään hullumman näköisiäkään nämä Peikkopoppoon kamat!

Suomessa näitä myy ainakin Me&Mama.

(kuvat Me&Maman saitilta)

Tieto lisää tuskaa

Monasti pukiessani lapsilleni ulkoiluvermeitä olen miettinyt, että mitähän myrkkyjä erilaiset kosteussuojaukset kengissä ja haalareissa sisältävät. Prinsessaleikkejä-blogissa oli asiasta mainio kirjoitus. Valitettavasti on todettava, että jälleen kerran tieto lisää tuskaa.

Tässä vapaasti lainaten kyseistä kirjoitusta:

Gore-tex ei ole ympäristön kannalta täysin ongelmaton matsku. Gore-pinnoitteissa käytetään perfluorattuja yhdisteitä (PFAS/PFOS-kemikaaleja). Tutkimukset osoittivat, että PFAS-yhdisteitä oli levinnyt laajalle ympäristöön ja kertynyt myös eliöstöön. PFAS-kemikaaleja käytetään muun muassa pintakäsittelyaineena tekstiileissä ja nahkatuotteissa sekä pesuaineissa, auto- ja lattiavahoissa, lentokoneiden hydraulinesteissä ja elektroniikkateollisuudessa. Tuotteiden käytön jälkeen kemikaalit päätyvät jätevesiin, lietteisiin ja kaatopaikoille, ja sitä tietä ympäristöön.

Nisäkkäillä yhdisteiden on todettu vaikuttavan haitallisesti maksakudokseen. Myös ihmisten on todettu altistuvan näille aineille. Perfluorattujen yhdisteiden puoliintumisaika ihmisessä on arvioitu useiksi vuosiksi.

Euroopan unionissa on alustavasti keskusteltu haitallisimpien PFOS-yhdisteiden käytön rajoituksista. Ruotsin kemikaaliviranomaiset ovat esittäneet PFOS:ien käytön kokonaiskieltoa.

Hiljattain on saatu tietoa PFOS:in mahdollisesta kehitykseen, lisääntymiseen ja järjestelmien toimintaan kohdistavasta myrkyllisyydestä. PFOS:in on osoitettu vaikuttavan rottien neuroendokriinijärjestelmään. Muissa jyrsijöillä tehdyissä tutkimuksissa puolestaan on havaittu PFOS:in vaikuttavan haitallisesti naaraiden lisääntymiseen ja sikiöiden kehittymiseen, johtaen suureen määrään syntymävammoja ja vastasyntyneiden heikentyneeseen selviytymiseen. PFOS:in on osoitettu kertyvän maksaan ja olevan myrkyllistä tälle elimelle. On myös todisteita siitä, että altistuminen PFOS:ille ja PFOA:olle voi aiheuttaa kilpirauhasen vajaatoimintaa, joka voi raskauden aikana johtaa moniin lapsen kehitystä koskeviin ongelmiin.

Yhdysvaltojen ympäristöviranomaiset pitävät sekä PFOS:a että PFOA:a karsinogeenisinä aineina. Ammatillisen altistumisen PFOA:lle on todettu aiheuttavan virtsarakon syövän lisääntymistä

Huh. Ahdistavaa.

Kirppistelyä Köpiksen malliin

Taannoisella Kööpenhaminan reissulla pääsin muun mukavan lisäksi kirppistelemään.

Rakas ystäväni P asuu Holte-nimisessä paikassa, mesta on siis osa Suur-Kööpenhaminaa. Ihastuttava paikka. Sunnuntaisin Holtessa järjestetään kirppis ja sinnehän oli tietysti suunnattava. Matkani oli sattuneesta syystä mallia VeryLowBudget, joten muuten shoppailut jäikin väliin.

Kirppis osoittautui tanskalaisten lastenvaatemuodin paratiisiksi. Pöydät notkuivat niin T2H:iä kuin Cupcakeakin ja ties mitä ihanuuksia. Pysyin kuitenkin järjissäni ja ostin vain tarpeeseen.

Poju sai aivan superhienon Okker Gokkerin talvihaalarin. Kuva ei ehkä ole paras mahdollinen. Haalarissa on mahtava hiippahuppu ja ihana pallokuvioinen vuori. (Jos merkki ei ole entuudestaan tuttu, niin kandee tsekata tämä . P on meille kantanut Okker Gokkeria Tanskasta aikaisemmin ja olen ihan hurahtanut merkin vaatteisiin. En tosin tiedä, saako niitä Suomesta mistään.)

Typylle ostin kauniin denim-henkisen Name It:n takin, joka sopii typsylle erinomaisesti.

Nämä hankinnat maksoivat yhteensä 250 tanskan kruunua, eli about 30 euroa. Voi tuntua paljolta mutta molemmat vaatteet olivat kuin uusia. Hyvät kaupat siis.

Ps. Jostain syystä nuo lisäämäni kuvat pomppii minne sattuu, en saa lisättyä niitä tuonne tekstin sekaan. Missähän vika?

Meidän Malla

Meitä on kohta vuoden riivannut kodinkoneiden ja muiden tarvekalujen hajoaminen. Putki alkoi viime joulun alla, jolloin keraaminen liesi hajosi. Vehje halkesi keskeltä kuin munankuori. Tapahtumaa seurasi paniikinomainen ostosreissu Giganttin, jouluruokien tekeminen mikroaaltouunilla kun ei oikein houkutellut. Onneksi lähipiiriimme kuluu sähkömies, ja uusi liesi saatiin asennettua 22.12.

Liesikatastrofin jälkeen on tiensä päähän päässyt astianpesukone, digiboksi, kahvinkeitin, Partanaaman kännykkä, kannettava ja nyt viimeisenä eilen lasten tuplarattaat. Ilman tuplia en pärjää, koska temperamenttisella kolmevuotiaallamme on tapana heittäytyä silloin tällöin maahan x-asentoon kirkuen ettei kävele enää metriäkkän. Jämäkkä äiti tietysti kävisi ko. tilanteensa tyttärensä kanssa rakentavan pedagogisen keskustelun, jonka jälkeen lapsi kävelisi tyynesti kotiin. Vaan siihenpä ei tämän äidin hermot yleensä riitä. Joten mukulat rattaisiin, ja mamma työntää.

Marssin siis tänään AT-Lastenturvaan ja ostin meille Oran Tupla-Malla -rattaat. Olivat Mielestäni ainoat kohtuuhintaiset vähän isommille tarkoitetut tuplat. Toivottavasti näillä nyt pärjätään, eikä tähän huusholliin enää hommata yksiäkään rattaita.

(Kuva: www.orasel.fi)

Soppa Orient (tyhjästä nyhjästy)

Perheessämme ei ole kovinkaan suunnitelmallista ruoanlaittoa. Ei tietoakaan mistään viikon ruokalistoista. Yleensä vaan katse jääkaapin, ja eikun säveltämään jotain. Paremmalla ja huonommalla menestyksellä.

Tänään oli sateista ja syksyistä, ja jääkaappi näytti jokseenkin autiolta. Ilmiselvä tyhjästä nyhjäistävä soppapäivä siis. Syntyi Soppa Orient, eli itämainen kanakeitto.

Ja näillä mentiin:
-300 g maustamattomia broilerisuikaleita (miksei tästä maasta muuten saa kanaa, aina vaan tuota broileria???)
- öljyä
- kasvisliemikuutio (juujuu, ei saisi olla natriumglutamaattia mutta nyt vaan oli)
- pussi keittojuureksia
- purkki kookosmaitoa
- pussi pikanuudeleita
- kypsiä punaisia linssejä (GoGreen-merkkisiä, ei tarvii siis kypsentää)
- soijaa, chilisoosia, valkosipulia, currya, thai-maustetta

Anna broiskuille vähän väriä pannulla. Heitä broiskut kattilaan, lisää n. litra vettä, liemikuutio, mausteet ja keittojuurekset. Kun juurekset on kypsiä, sekaan nuudelit, linssit ja kookosmaito. Keittele hetki.

Lopputuloksena ihanan lämmittävä ja makoisa eväs. Jopa Pojullee maistui.

Ps. Sorry, kuva puuttuu. Kamerasta patterit loppu. Huomenna juttua Köpiksen kirpparikokemuksista.

Tanskanmaalla on jotain mætææ

Hamlet ei kyllæ tiennyt mistæ puhui. Minusta tæmæ on varsin mainio paikka.

Vietæn viikonlopun tæællæ Køøpenhaminassa ihanan ystævæni kanssa. Mamman laatuaikaa, perhe jæi tællæ kertaa kotiin. Olin lapsista ekaa kertaa "pidempææn" erossa, saapas næhdæ tuleeko kovinkin ikævæ.

Juu, ei tosiaan noi suomi-æækkøset tællæ koneella pelitæ.

Mukavaa viikonloppua!

Toppavaatteiden ihmeellinen maailma

Monet lastenvaateblogistit ovat jo esitelleet toppavaatehankintojaan ja -suunnitelmiaan ensi talven varelle. Itse olen juuri ja juuri saanut välikausitamineet kaivettua esiin. Vaikka lastenvaatteet kiinnostavatkin, niin ulkovaatteisiin suhtaudun lähinnä tylsän asiallisesti; pääasia että ipanat pysyvät lämpiminä ja kuivina ulkoillessaan. Ja että ulkovaatteita on riittävästi. Tämän äidin hermo ei nyt vaan kestä kuivatella yhtä ja samaa haalaria huolissaan siitä, että kuivuuko se nyt huomisaamuksi.

Eilen tärähti postilaatikkoon joku Anttilan kataloogi, jota iltapalaa syödessäni selailin. Kuinka ollakkaan, juutuin tutkimaan sivuja joissa oli esillä Reiman ja Lassien haalareita. Olen molempien tuoteitta pitänyt ihan laatukamana, ja ollut vielä siinä uskossa että Reimatec on jotenkin erityisen hyvä tuote verrattuna esim. perus-Reimaan.

Anttilan lehdykkä ansioitui siinä, että se kertoi mm. myymiensä haalarien (Reima, Reimatec, Lassie, Lassie G-tech) vesipilariluvun, joka kertoo ulkoilupuvun vedenhylkivyysominaisuudesta. (Ko. ominaisuus on mielestäni ainakin Etelä-Suomen talvessa se tärkein.) Yksinkertaisesti: Mitä korkeampi luku on, sen vedenpitävämpi vaate. Vettähylkivänä pidetään materiaalia, jonka vesipilariluku on 1 000 mm. Vedenpitävän kankaan tulee kestää vähintään 2 000 mm:n vesipilari. Sadeasuksi vaate luokitellaan, jos sen vesipilari yltää 3 000 mm:iin. Tämä menee nyt vähän hifistelyksi, mutta tässä ko. haalareiden vesipilariluvut:

• Reimatec: 10 000
• Reima: 10 000
• Lassie: 500
• Lassie G-tech: 4000
  

Mihin ihmeeseen siis perustuu Reimatecin ylivoimainen maine perus-Reimaan verrattuna? Hinnassa on todella iso ero mutta ominasuudet tuntuvat olevan samat. Ainoastaan vanutäytteen painossa on 20 g ero, mikä on kutakuinkin nimellinen. Herää epäilys, että kuluttajaa on pissitty linssiin. Entäs sitten tuo tavis-Lassie? Siitähän ei ole noiden numeroiden perusteella mihinkään. Sama kuin heittäisi taaperolle äitiyspakkauksen vanupuvun päälle ja istuttaisi vesilätäkköön - lopputulos olisi kaiketi sama. Ja jos yli 3000 vesipilariluvun vaatteet luokitellaan sadeasuiksi, niin onko sillä sitten enää väliä onko luku 4000 vai 10 000? Eikö vaate joko pidä vettä tai ei pidä vettä, ei kai voi olla vähän vedenpitävä?

Lopputulemani tästä pohdiskelusta on kai se, että nimen perusteella ei pidä ostaa tai luulla mitään. No, se kai tämän ikäisen ihmisen pitäisi muutenkin tietää. Pitäisi jaksaa perehtyä noihin tuotetietoihin eikä vaan tuijottaa brändiä. Onneksi Anttila jelppaa:-)

Ps. Taidan tilata Kuluttaja-lehden

Pps. Vai onko sittenkin niin, että tuo vesipilariluku on ihan jonninjoutava suure...

Pingispallona Kelan ja päivähoitotoimiston välissä

Kotikuntamme, kutsuttakon paikkaa nyt vaikkapa Kyrsäläksi, teki muinoin päätöksen, että 1.8.2010 alkaen kotihoidon tuen kuntalisää voidaan maksaa kotona hoidettavasta lapsesta sillä edellytyksellä, että perheen kaikki lapset hoidetaan kotona ja/tai jos perheen muut lapset ovat enintään 5h/pv kestävässä osapäivähoidossa. Kuntalisää ei makseta kotona hoidettavasta lapsesta perheelle, jos perheen muut lapset ovat kokopäivähoidossa (yli 5h/pv) tai sekä esiopetuksessa että sitä täydentävässä päivähoidossa.

Meillä Poju on kotihoidossa ja Typy parina päivänä viikossa 5 tuntia hoidossa. Selvää kauraa siis, meille kuuluu kuntalisä.

Kuinka ollakaan, elokuussa kuntalisää ei kuitenkaan tilileni tipahtanut. Kyseessä on siis 150 eur, joka kotiäidin tuloissa on ihan kelpo summa. Soitinpa sitten päivähoitotoimistoon, jossa Täti A sanoi ettei tiedä asiasta mitään, soita Kelaan. Laitoin Kelaan sähköpostia, johon sain vastauksen Täti B:ltä: "Olette oikeutettu kuntalisään, mutta Kela ei sitä maksa. Ottakaa yhteys päivähoitotoimistoon." Huoh.

Puhelu siis päivähoitotoimistoon Täti A:lle. Hän ei edelleenkään tiedä asiasta, mutta käskee soittamaan toiselle päivähoitotoimiston tädile, täti C:lle. Täti C on kuitenkin lomalla.

Verenpaine nousee, kainalot hikoilee. Puhelu Kelaan täti D:lle, joka ilmoittaakin että Kyrsälässä ei mitään kuntalisiä makseta, jos yksikin lapsi on päivänkin kuukaudessa hoidossa. WTF?? Kaivan netistä kunnan päätöksen asiasta esiin. Joko päätös on kirjattu väärin tai sitten täti D puhuu p***aa.

Hengitän syvään ja otan vielä kertaalleen puhelun päivähoitotoimistoon. Mutkien kautta linjan päähän saadaan täti E, joka osoittautuu päteväksi mimmiksi. Kertoo, että olemme oikeutettuja kuntalisään, jonka maksaa kunta (ei Kela). Täti E tietää mistä kuntalisän hakemus löytyy ja mihin se palautetaan. Lupaa vielä olla yhteydessä Kelaankin ja lukea sinne madonluvut. Olen valmis valitsemaan Täti E:n maamme presidentiksi.

Miten voi olla näin tahmeata? Eikö yhdellekään kunnan jepelle tullut mieleen päätöstä tehdessä, että asiasta olisi syytä infota niin lasten vanhempia, KOKO päivähoitotoimiston henkilökuntaa kuin Kelaakin. Kaikki eivät varmasti löydä ihanaa Täti E:tä, joka ilmeisesti on ainoa, jolla homma on hanskassa.

Nyt täytän hakemuksen ja jään jännittyneenä odottelemaan mitä tuleman pitää.

Ja toivon, etten enää ikinä joudu palloksi Kelan ja päivähoitotoimiston väliseen pingismatsiin.

Äitiyden kauneus ja kipeys

Esikoiseni syntyi pimeänä marraskuun yönä vuonna 2006. Raskaus oli ollut monin tavoin vaikea, ja Typy tulikin maailmaan kaksi kuukautta etuajassa, kiireellisellä sektiolla, painaen vain 1600 g.

Kaikki oli silloin kovin pelottavaa, outoa, sekavaa ja kipeää. Äitiyden iloista pääsin ja osasin nauttia vasta paljon myöhemmin. Tänään Typy on mahtava kolmevuotias, ja keskosuus on meille enää lähinnä vain muisto. Typy on nähnyt itsestään valokuvia keskoskaapissa, ja suhtautuu asiaan pienen ihmisen mutkattomuudella todeten: "Kun minä olin vauva, tulin minä ulos kaapista".

Kun pienokaisemme oli syntynyt, sain kälyltäni runon. Tekijää en tedä, monelle se varmaan on tuttukin. Itselleni siitä muodostui rakas runo, johon palaan aika ajoin. Joidenkin mielestä siinä on varmaan pateettisiakin värssyjä, mutta minusta siinä on tavoitettu äitiydestä melkein kaikki.

ENNEN KUIN MINUSTA TULI ÄITI

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Tein ja söin lämpimiä aterioita.
Minulla oli tahriintumattomat vaatteet.
Minulla oli hiljaisia puhelinkeskusteluja.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Nukuin niin myöhään kuin halusin, enkä kantanut huolta siitä, kuinka myöhään menin nukkumaan.
Harjasin hampaani ja hiukseni joka päivä.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Siivosin kotini joka päivä.
En koskaan kompastunut leluihin tai unohtanut tuutulaulun sanoja.
Ennen kuin minusta tuli äiti, en tullut ajatelleeksi, olivatko minun huonekasvini myrkyllisiä vai eivät.
En miettinyt koskaan rokotuksia.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Minun päälleni ei oltu koskaan oksennettu,
kakattu,
syljetty,
pureskeltu,
pissitty
eikä nipistelty pienillä sormilla.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Minulla oli täydellinen mielenhallinta,
-ajatuksieni ja vartaloni hallinta.
Nukuin koko yön.
En ollut koskaan pidellyt kirkuvaa lasta, jotta lääkärit voisivat tehdä kokeita tai antaa rokotuksia.
En ollut koskaan katsonut itkuisiin silmiin ja itkenyt.
En ollut koskaan ollut äärettömän onnellinen yksinkertaisesta hymystä.
En ollut koskaan istunut myöhään yöllä katsellen nukkuvaa lasta.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
En ollut koskaan pidellyt nukkuvaa vauvaa, vain sen vuoksi, etten halunnut laittaa häntä sänkyynsä.
En koskaan ollut tuntenut sydämeni murskaantuvan miljooniksi pieniksi palasiksi, kun en voinut lopettaa kipua.
En koskaan ollut tiennyt, että jokin niin pieni voi vaikuttaa elämääni niin paljon.
En koskaan ollut tiennyt, että voisin jotakuta rakastaa niin paljon.
En koskaan tiennyt, että rakastaisin olla äiti.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
En tiennyt miltä tuntuu kun sydämeni on ruumiini ulkopuolella.
En tiennyt kuinka ihanalta voi tuntua, kun syöttää nälkäistä vauvaa.
En tiennyt siteestä äidin ja lapsen välillä.
En tiennyt, että jokin niin pieni voisi saada minut tuntemaan itseni niin tarpeelliseksi.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
En ollut koskaan noussut ylös yöllä kymmenen minuutin välein tarkistaakseni, että kaikki on kunnossa.
En ollut koskaan tuntenut sitä lämpöä iloa rakkautta sydänsärkyä ihmetystä tai tyytyväisyyttä, joka äitiydestä tulee.
En tiennyt, että voisin tuntea niin paljon...

Ennen kuin minusta tuli äiti.

Mikk-Line välikausihaalari

Tilasin Pojulle Lillis-verkkokaupan alesta Mikk-Line merkkisen tanskalaisen välikausihaalarin. Merkki on ennestään minulle ihan tuntematon, mutta ominaisuudet vaikuttivat alehintaan nähden vallan mainiolta.

Haalari on valmistajan mukaan "hengittävä, tuulen- ja vedenpitävä, vedenpito 8000 mm, saumat teipattu."

Nähtäväksi jää, onko haalari lupausten veroinen. Jos on, niin hinta (alessa 39,90 e) on varsin kohdallaan. Ja kyllähän tanskalaiset yleensä hallitsevat nuo ulkoilevaatteiden valmistukset aika suvereenisti.

(kuva Lilliksen verkkosivuilta)

Sitruunasoodaa!

Tervetuloa blogiini!

Olen nainen ja äiti. Tällä hetkellä ensisijaisesti tuo jälkimmäinen. Kodissani, ja tässä blogissa, seikkailevat lisäkseni ainakin mieheni Partanaama sekä lapset Typy (kohta 4 v. hurmaava neito, joka osaa ärsyttää äidin kihisemään puolessa sekunnissa) ja Poju (suloinen viikari, 1 v. joka muistuttaa päivä päivältä enemmän kuuluisaa poikaa Vaahteramäeltä) .

Vielä n. kuusi vuotta sitten olin urasuuntautunut sinkku Helsingistä. Sitten Partanaama putkahti elämääni, rengasti vasemman nimettömäni kahdella rinkulalla ja teki kanssani kaksi lasta. Kaupungin humusta muutimme semi-maalle rivitalonpätkään. Ai miksikö? Siksi, että minä halusin asua Eirassa, Partanaama taas jossain syvällä maaseudulla. Rivitalo pääkaupunkiseudun kehyskunnassa on kompromissi, johon molemmat suostuivat - joskaan kumpikaan ei ole sataprosenttisen tyytyväinen.

Hyppy työelämän osavuosikatsauksien maailmasta lapsiperhe-elämään keskelle yhdistelmävaunuja, vaippakakkuja, rintapumppuja ja kietaisubodyja oli PIIIIIIIIIIITKÄ. Ihan uskomattaman pitkä. Usein tuntuu että olen muuttanut planeetalta Maa planeetalle Mars. Blogissani tahdon jakaa kanssanne arkeamme, ajatuksiani aina yhteiskunnallisesta ilmiöistä lastenvaatetrendeihin. Unohtamatta tietenkään luomuilua ja ekoilua, jotka ovat lähellä sydäntäni. Ja silti aivan liian usein istahdan henkilöautoon ja ajan 10 kilometriä kauppakeskukseen ostamaan toiselta puolelta maapalloa roudattuja sitruunoita.