Olen ollut pienellä blogitauolla.
Ensiksi sairastimme lähes koko perheen voimin, ja sitten ajatukset täytti suuri elämänmuutos: aloitan nimittäin työt 1. joulukuuta!
Olen ollut kotosalla lasten kanssa lähes neljä vuotta. Tuona aikana tein yhden puolen vuoden työpätkän. Kotiäitinä oleminen on ollut raskasta, huoletonta, tylsää, antoisaa, hermoja kiristävää ja hullunkurista. Koko tunneskaala on tullut koettua, enkä kai oikein missään vaiheessa ole löytänyt sitä sisäistä pullantuoksuista mammaa - vaikka leipomisesta pidänkin.
Töihin lähteminen tuntuu todella hyvältä. Kaipaan ihan hirveästi aikuisten asioita ja aivokapasiteetin laajempaa käyttöä. Oma työhuone, lounas aikuisten seurassa, vessaan yksin, palkkaa - kuulostaa muuten pirun hyvältä! Pankkitili on jo pidemmän aikaa huutanut hoosiannaa kodinhoidontuen kurimuksessa.
Lapsilla on hyvä päivähoitopaikka. Ihana, pikkuiruinen ryhmäperhepäiväkoti (mikä sanahirviö), jossa kymmenen mukulaa temmeltää kolmen tädin hoivissa. Talo on melkein kuin satukirjasta; vanha keltainen rintamamiestalo, jonka suurella pihalla on marjapensaita, omenapuita, ruohikkoa ja tilaa peuhata. Idylliä "hieman" horjuttaa se, että Poju on on esittänyt todella äänekkäitä vastalauseita harjoitellessaan nyt parin viikon ajan hoidossa olemista. Ikävä mamman kainaloon on kova, ja äidin sydän tietysti särkyy kun poika jää huutamaan hoitotädin syliin. Kyyneleet ovat valuneet niin äidiltä kuin pojaltakin.
Arki tullee olemaan valillä haasteellista ja kiireistä, mutta kaiken kaikkiaan uskon tämän menevän ihan hyvin. Toki uuden kynnyksellä aika lailla jännittääkin. Sitä paitsi mulla ei ole mitään työvaatteita.
Elämä on kuin sitruunasoodaa. Välillä pirskahtelevan ihanaa, välillä se taas vetää naaman muistuttamaan hapanta sitruunaa. Elämän kolhiessa yritän pitää mielessäni ystäväni neuvon: "Jos saat elämältä sitruunan, tee siitä limonaadi."
sunnuntai 21. marraskuuta 2010
torstai 4. marraskuuta 2010
Ihme kyttäämistä
Taloussanomat uutisoi tänään, että nyt voit käydä kyttäämässä heidän nettisivuiltaan, millä asuinalueilla asuu minkäkin ammattikunnan edustajat. So?
Kun on selvinnyt asuuko naapurilähiössä insinöörejä vai kampaajia, voikin jouhevasti siirtyä kyttäämään verokalenterista, paljonko naapurin Pena ja Tango-Osmo tienasivat viime vuonna.
Kun päivällisnakit on vedetty nassuun, otetaan Seiska kouraan ja kytätään kuka pussasi ja missä ja kenen kanssa.
Ja illalla sitten voikin kytätä, mitä ne tyypit siellä BB-talossa sekoilevat.
Ihme kyttäystä.
Kuka jaksaa ja ketä kiinnostaa? Miksi?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)