lauantai 23. lokakuuta 2010

Voiko aamu enää ihanammin alkaa...

Näin sitä pitäisi päivä itse kunkin aloittaa! Vai mitä mieltä olette Jessican voimalauseista?


lauantai 16. lokakuuta 2010

Ihminen on sitä mitä hän syö




Petos lautasella kirjan tekijä Mats-Eric Nilsson on julkaissut uudet tekeleen, Aitoa ruokaa. Kirja tuo vakuuttavasti esille sen, miten ruokateollisuus meitä kuluttajia vedättää. Kirja ruotii siis nimenomaan suomalaista elintarviketeollsiuutta.

Otteita kirjasta on julkaissut mm. Talous-Sanomat. Meinasin pyörtyä kun luin että elintarvikkeemme sisältävät joukon sellaisia lisäaineita, joita ei sallita edes koiranruoassa. Ruotsin maatalousministeriön virkamies oli vastannut asiaa ihmetelleelle kirjailijalle näin: "Ihminen voi vapaasti valita. Mutta eläimet eivät voi itse lukea tuoteselostetta, ja siinä on itse asiassa se ainoa ero, jonka vuoksi säännöt eläinruoalle ovat niin toisenlaiset." Haluaisinpa kuulla Sirkka-Liisa Abttilan vastauksen samaiseen kysymykseen.

Tässä esimerkkejä tuotteista joilla meitä kusetaan ankarasti. Lue ja kauhistu.

Altian ostama Renault Carte Noire Extra saa kauniin värinsä ruskeasta karamelliväristä. Siitä vastaa sama sokerikulööri (E150) kuin Coca-Colassa, ei siis pelkästään monen vuoden varastointi tammitynnyrissä, kuten runollisesti voisi kuvitella.

Ekströms Vanhan Ajan Mustaherukkamehutiiviste on keksinyt ”vanhan ajan säilöntäaineet”, kuten E202 ja E211. Lisäksi sokeroimatonta versiota makeuttavat vanhanaikaisesti sukraloosi, asesulfaami K.

Elovena Täysjyvämuro 4 viljaa -pakkauksessa lukee isoin kirjaimin ”100 % täysjyvää”. Tuoteseloste kertoo kuitenkin aivan muuta: täysjyväkaurajauho (33 %), täysjyväruisjauho (19 %), täysjyvävehnäjauho (16 %), täysjyvämaissijauho (10 %), sokeri, mallassiirappi (ohrasta), riisijauho ja suola. Makeutusaineiden, riisijauhojen ja suolan yhteinen osuus on siis 22 prosenttia. Kirjan mukaan rehellinen pakkausteksti olisi ”78 prosenttia saksalaista täysviljajauhoa”.

Fun Light Persikka passionmakuinen juomatiiviste sisältää ainoan valmistusaineensa veden lisäksi pelkästään lisäaineita: Happamuudensäätöaineet (E296, E331), aromi, makeutusaineet (aspartaami ja asesulfaami K), stabilointiaineet (E415, E414, E445), väri (E160e), säilöntäaine (E202), hapettumisenestoaine (E300). Kirjan mukaan sen ei pitäisi edes olla mehuhyllyssä, vaan ihan jossain muualla.

Guacamoledippi on noussut suosioon Suomessakin, mutta mitä siinä on? Ei ainakaan avokadoa niin kuin pitäisi. Santa Marian Guacamole Dipissä sitä on 1,5 prosenttia, Rainbow’ssa 6,7 prosenttia. Pohjat vetää Pirkan guacamoledippi, jonka alkuperämaa on Alankomaat ja valmistusmaa Belgia. Se sisältää avokadoa huimat 0,7 prosenttia!

Hampurilaiset eivät olekaan liharuokaa! Atrian hampurilaisessa pihvin lihapitoisuus on vain 26 prosenttia. Muuten siinä on mm. koneellisesti eroteltua broilerin- ja sianlihaa, soijaproteiinivalmistetta, korppujauhoa, silavaa, perunajauhoa, mausteita, naudan jännettä, suolaa, glukoosia, hapettumisenestoainetta, emulgointiainetta, auringonkukkalesitiiniä, vehnäkuitua ja hiivauutetta.

Hunaja ei aina olekaan hunajaa. Mieleinen – suomalainen kevythunajatuote, jonka nimestä kuluttaja voisi luulla, että se hunajaa ja vielä suomalaista, ei ole kumpaakaan. Siihen on sekoitettu polydekstroosia, jota elintarviketeollisuus käyttää yleisesti tuotteen laajentamiseen. Hunajaa tuotteessa on vain 53 prosenttia.

Kalapuikosta liki 40 prosenttia on paksua kuorrutusta, joka on valmistettu vehnäjauhosta, määrittelemättömästä kasviöljystä ja tärkkelyksestä.

Lihapullat eivät ole aina lihapullia. HK:n lihapyörykät sisältävät pääasiassa broilerinlihaa ja -nahkaa ja niiden lihapitoisuus on vain 40 prosenttia. Atrian Lihapyöryköiden pääasiallinen valmistusaine on vesi. Sen jälkeen tulevat tuoteselosteen mukaan koneellisesti eroteltu broilerinliha, sianliha, soijaproteiinivalmiste, naudan sydän, perunajauho jne.

Majoneesi tehdään oikean reseptin mukaan munasta ja öljystä sekä sinapista, etikasta ja suolasta. Rainbow Majoneesissa on 13 ainesosaa. Pirkka Kevyt majoneesissa on 19 ainetta.

Mustat oliivit eivät oikeasti ole mustia oliiveja vaan vihreitä, jotka on kemiallisin keinoin menettäneet makunsa ja muuttuneet mustiksi. Nimenomaan silloin kun ne ovat siistin mustia, on syytä epäillä petosta. Kirjan mukaan huijausalallaei ole aikaa antaa oliivien kypsyä, vaan ne poimitaan, kun ne ovat vielä vihreitä. Ensin ne pannaan lipeäkylpyyn. Sen jälkeen ne käsitellään hapolla, joka muuttaa värin. Seuraavassa vaiheessa musta väri tasoitetaan rautaglukonaatilla E579. Eikä tämä riitä: Myös vihreät oliivit voivat olla värjättyjä!

Myllyn paras -raakapakastekorvapuusti sisältää perusainesten vehnäjauhon, veden, sokerin kananmunan, hiivan ja kanelin lisäksi 14 muuta ainetta: mm. voin makua antavaa aromia.

Myllyn Paras Paistovalmis Tacostick on tällä listalla Fun Light -juomatiivisteen ohella melkoinen kingi. Tuote on kotimaista valmistetta ja se kerskailee suomalaisella avainlipulla. Tässä ovat koottuna tuotteen sisältämät E-koodatut 26 lisäainetta: E150c, E171, E251, E270, E300, E304, E322, E330, E331, E341, E415, E450, E471, E472a, E481, E500, E503, E551, E621, E627, E631, E1414, E1420, E1442, E1450 ja E1518.

Pirkka Kuningatarkääretortussa on tuoteselosteen mukaan vadelmaa viisi prosenttia ja mustikkaa kolme prosenttia. Kirjan mukaan voisi kuvitella, että marjoja on käytetty enemmän kuin kaksi kappaletta.

Pirkka Mansikanmakuinen kääretorttu ei sisällä mansikkaa ollenkaan, vaan se on korvattu omenahillolla ja keinotekoisella mansikan makua antavalla aineella.

Nestlén Valiojäätelön Wanhan ajan Vaniljatuutti sisältää enemmän lisäaineita kuin saman yrityksen ”uuden ajan” jäätelöt. Valmistusaineet ovat kerma, sokeri, vehnäjauho, tärkkelyssiirappi, kasvirasva, mansikka, maitoproteiini, rypälesokeri, kaakaojauhe, emulgointiaineet (E471, E322, soijalesitiini), sakeuttamisaineet (E401, E412, E1442), aromit (vanilja, vanilliini), suola, voiöljy, maitojauhe, seljanmarjatiiviste, happamuudensäätöaine (E330).

Rainbow Appelsiinimarmeladin ainesosat ovat määrän mukaisessa järjestyksessä seuraavat: glukoosi-fruktoosisiirappi, vesi, appelsiinitäysmehu, appelsiininkuori, sokeri, muunnettu maissitärkkelys, hyytelöimisaineet (E440, E415), happamuudensäätöaineet (E330, E333, E300), säilöntäaine (E202). Sokeria on 47 prosenttia, mutta hedelmää vain 25 prosenttia.

Ruisleipä ei ole aina ruista. ”Reilu Täysjyväruisleipä” onkin 30-prosenttisesti vehnää ja ”Tosi Rukiinen” 29-prosenttisesti vehnää.

Unileverin Crème Bonjour -juustot sisältävät runsain määrin lisäaineita – kuten aromeja, gelatiinia ja stabilisointiaineita. Chèvre & yrtit -versio sisältää kirjan mukaan käsittämättömän vähän ranskalaista vuohenjuustoa chèvreä, joka kuitenkin pakkauksessa on ilmoitettu suurin kirjaimin. Chèvre-pitoisuus on vain 1,6 prosenttia, ja sekin on lisätty jauheena.

Perheemme ei ole mikään valmisruokien suurkuluttaja mutta jo tuolta listalta löytyy monta tuotetta joita meidänkin ruokapöydässä näkyy. Esim. nuo Eloveena-murot. Sokeana olen kävellyt miinaan, kun Eloveena-brändi on minutkin saanut uskomaan terveellisyyteensä. Mustat oliivit ja tuorejuustotkin ovat maistuneet, mutta nyt tuli stoppi.

Ihminen on sitä mitä hän syö. Onko siis ihme, että vedettyämme vuosikausia kupuumme koirillekin kelpaamattomia E-koodimössöjä, sairastumme diabetekseen, verenpainetautiin, masennukseen jne.?

Kirja ilmestyy Suomessa maanantaina. Taidanpa painella kirjakauppaan ja lukea koko paketin. Tämähän oli vasta alkusoittoa.

(kuva: www.pirkka.fi, tekstin lähde: www.taloussanomat.fi)

sunnuntai 10. lokakuuta 2010

Koska nää juhlat loppuu?



Typy sai kutsun juhliin. Seurakunta kutsui kaikki tänä vuonna neljä vuotta täyttävät kirkolle kemuihin. Sinne siis suunnistimme viime torstaina.

Yleensä varsin reipas Typy meni aivan puihin kun astelemme kirkkoon sisään. Neiti piiloitui selkäni taakse ja kieltäytyi sanomasta ihan ystävällisille ja mukaville kirkon työntekijöille sanaakaan.

Istahdimme muiden juhlakalujen kanssa kirkkosaliin kuuntelemaan mitä tädeillä ja sedillä oli sanottavaa. Kun juhlamenot olivat kestäneet ehkä viisi minuuttia Typy esitti ensimmäisen kerran kysymyksen "Koska nää juhlat loppuu, äiti?" Sama kysymys toistui noin 10 kertaa.

Noin kymmenen minuutin kohdalla Typy oli rentoutunut ja saavuttanut hetkeksi jonkinasteisen juhlatunnelman. Kesken papin puheen tyttö kajauttikin iloisen hersyvästi: "Äiti, sulla taitaa olla korvassa makkara." Ja päälle kunnon pikkutyttökikatusta.

Nukketeatteriesityksen seuraaminen meni mallikkaasti, mutta laululeikkien aikana iski Typyyn taas ujous. Huuli väpättäen tyttö kieltäytyi ehdottomasti osallistumasta moiseen touhuun. Ei hän tosin ollut ainoa; aika monta muutakin äitiä ja isisä siinä oli pikkujuhlijoita rohkaisemassa leikkiin.

Kakkukaan ei oikein neidille maistunut.

Hassuinta oli se, että kotona Typy kertoi Partanaama-isukille innoissaan, kuinka kivat ja hauskat juhlat olivat olleet. Tutkimattomia ovat lasten ajatusten juoksut.

lauantai 2. lokakuuta 2010

Kun on oikein pieni




Läheiselleni H:lle on syntymässä keskosvauva. Raskaus on ollut hankala, ja vauva syntynee ehkä jo lähipäivinä. Raskausviikkoja on onneksi kasassa jo yli 30, joten ennuste kaikkinensa on suhteellisen hyvä. Suomessa keskoshoito on onneksi maailman huippua.

Keskosuus on koko elämän mukana seuraava asia, vaikka valtaosa suomalaisista keskosista elääkin aikuisina aivan normaalia elämää. Keskosuus vaikuttaa vaikka mihin, myös asioihin joita ei ehkä osaa ajatellakaan. Tutkimusten keskosena syntyneet ovat aikuisena keskimääräistä tunnollisempia, ja esimerkiksi riskikäyttäytymistä esiintyy heillä vähemmän: he käyttävät keskimääräistä vähemmän alkoholia, syyllistyvät harvemmin rikoksiin, ja heillä on myös vähemmän sukupuolikumppaneita. Terveetkin keskosina syntyneet muuttavat täysiaikaisina syntyneitä vanhempina pois lapsuudenkodista ja perustavat perheen myöhemmin. Syitä näihin asioihin ei tiedetä. Kyse on ehkä keskosten tietynlaisesta persoonallisuudesta tai erilaisesta (=varovaisemmasta ja suojelevammasta?) kasvatuksesta.

Oma keskostyttöni on pian 4-vuotias. Ainakin toistaiseksi näyttää siltä, ettei keskosuus ole jättänyt mitään vaurioita häneen. Kuvissa Typy alla vuorokauden ikäisenä (40 cm, 1600 g) ja tänä syksynä. Rakas tyttöni, jonka elämän alun olisin suonut olevan vähän helpompi.

Tsemppiä H:lle&koko perheelle, ja enkeleiden siipien suojaa pienokaiselle.
****
KUN ON OIKEIN PIENI
KUN ON OIKEIN PIENI,
VOI LENTÄÄ LINNUN UNTUVALLA,
NUKKUA ORVOKIN LEHDEN ALLA,
KUN ON OIKEIN PIENI.
KUN ON OIKEIN PIENI,
VOI KEINUA HEINÄSSÄ HEILUVASSA,
LEVÄTÄ KUKASSA TUOKSUVASSA,
KUN ON OIKEIN PIENI.
KUN ON OIKEIN PIENI,
VOI ISTUA LUMIHIUTALEILLE,
JA LIITÄÄ MAAILMAN TUULIEN TEILLE,
KUN ON OIKEIN PIENI.
-Hannele Huovi-

perjantai 1. lokakuuta 2010

Painajainen parkkihallissa

Kävinpä tänään Helsingissä. Vaikka entinen kotikaupunkini on minulle läpeensä tuttu, en silti pysy mukana millään keskustan tietöissä ja niiden aiheuttamissa liikennemuutoksissa.

Ajelin letkeästi Espaa kohti Manskua, päämääränäni Länsiväylä Lönnrothinkadun kautta. Kuinka ollakkaan, kaistat olivat ihan tukossa ja sekaisin ja jouduin kääntymään Manskulle Espalta. Stockan sivustaa ajessani huomaan että Mansulta pääseekin kääntymään nykyään myös Kalevakadulle. Kamikazemainen kaistanvaihto, käännös vasempaan ja huomaan, ettei siitä mihinkään Kalevankadulle päädytä vaan johonkin uuteen parkkihalliin.

Köröttelen maan alle aikeenani kääntyä takaisin niin pian kuin mahdollista. Kääntöpaikkaa ei tietenkään missään ole, vaan joudun ajamaan varsinaiseen halliin sisään ja tunkemaan luottokorttini siihen maksuvehkeeseen, joka avaa puomin halliin. Ajelen rundin hallissa ja palaan puomille. Survaisen Visan vehkeeseen odottaen puomin aukeavan ja matkan jatkuvan kohti Länsiväylää. Puomi pysyy kiinni ja vehje ilmoittaa korttini vaurioituneen. Pari uutta yritystä, vaan puomi pysyy tiukasti kiinni.

Painelen maksuvehkeessä olevaa punaista nappulaa toivoen saavani yhteyden johonkin auttavaan tahoon, mutta mitään ei tapahdu. Takana tuutataan torvea, olen kiinnipysyvän puomin ja kerrostalon kokoisen maasturin välissä jumissa. Hyppään ulos autosta ja ilmoitan maasturikuskille että nyt on peruutettava ja koitettava toista puomia. Viereisestä puomista maasturi suhahtaa tyylikkäästi ulos, mutta minulle maksuvehje pukkaa edelleen viestiä viottuneesta kortista. Taas peruutellaan. Ajelen hysteerisenä ympäri hallia, etsien vartijaa tai jotakin josta / jolta voisin saada apua.

Inhoan normaalistikin parkkihalleja. Maan uumenissa köröttely ei ole juttuni. Nyt inho nousee potenssiin seitsemän.

Lopulta löydän hallin infotaulun, josta löytyy puhelinnumero. Kilautan siihen kännykällä. Mieshenkilö käskee minun ajaa jälleen puomille ja tunkemaan Visan masiinaan. Mies ilmoittaa, että olen ollut hallissa vain kahdeksan minuuttia. Juu niin olen, ajoin tänne vahingossa, kerron. Vahingossa? Miehen äänensävy kertoo, että hän epäilee minun vähintään jättäneen pommin parkkihalliin. Soperran jotain epämääräistä sekavista kaistoista Manskulla. Puhelimessa on hetken hiljaista, sitten puomi aukeaa ja enempiä selittelemättä mies toivottaa minulle hyvää matkaa.

Kun käynnistän auton, huomaan maksumasiinassa vihreän nappulan jossa on puhelimen kuva. Kas kun en sitä heti ongelmien ilmettyä huomannut. Nyt ulos hallista ja sassiin.

Auringonpaiste ulkona tuntui taivaalliselta.