sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Töihin, iik ja ihanaa!

Olen ollut pienellä blogitauolla.

Ensiksi sairastimme lähes koko perheen voimin, ja sitten ajatukset täytti suuri elämänmuutos: aloitan nimittäin työt 1. joulukuuta!

Olen ollut kotosalla lasten kanssa lähes neljä vuotta. Tuona aikana tein yhden puolen vuoden työpätkän. Kotiäitinä oleminen on ollut raskasta, huoletonta, tylsää, antoisaa, hermoja kiristävää ja hullunkurista. Koko tunneskaala on tullut koettua, enkä kai oikein missään vaiheessa ole löytänyt sitä sisäistä pullantuoksuista mammaa - vaikka leipomisesta pidänkin.

Töihin lähteminen tuntuu todella hyvältä. Kaipaan ihan hirveästi aikuisten asioita ja aivokapasiteetin laajempaa käyttöä. Oma työhuone, lounas aikuisten seurassa, vessaan yksin, palkkaa - kuulostaa muuten pirun hyvältä! Pankkitili on jo pidemmän aikaa huutanut hoosiannaa kodinhoidontuen kurimuksessa.

Lapsilla on hyvä päivähoitopaikka. Ihana, pikkuiruinen ryhmäperhepäiväkoti (mikä sanahirviö), jossa kymmenen mukulaa temmeltää kolmen tädin hoivissa. Talo on melkein kuin satukirjasta; vanha keltainen rintamamiestalo, jonka suurella pihalla on marjapensaita, omenapuita, ruohikkoa ja tilaa peuhata. Idylliä "hieman" horjuttaa se, että Poju on on esittänyt todella äänekkäitä vastalauseita harjoitellessaan nyt parin viikon ajan hoidossa olemista. Ikävä mamman kainaloon on kova, ja äidin sydän tietysti särkyy kun poika jää huutamaan hoitotädin syliin. Kyyneleet ovat valuneet niin äidiltä kuin pojaltakin.

Arki tullee olemaan valillä haasteellista ja kiireistä, mutta kaiken kaikkiaan uskon tämän menevän ihan hyvin. Toki uuden kynnyksellä aika lailla jännittääkin. Sitä paitsi mulla ei ole mitään työvaatteita.

6 kommenttia:

  1. Paljon tsemppiä uuteen elämänvaiheeseen!
    Varmasti pian pojukin tottuu ja ihanaa, että löysitte noin kivan kuuloisen hoitopaikan.

    VastaaPoista
  2. Kiitos Jassu! Hoitopaikka on kyllä ihana, kun tuo Poika nyt vaan sopeutuisi siihen menoon. Onneksi isosisko on samassa paikassa ja tuo turvaa omalta osaltaan pienemmällekin.

    VastaaPoista
  3. Onnea uuteen moodiin, mä voin kertoa että vessareissut ja lounaat tuntuu ah-niin-ihanalta!
    Tsemiä, uskotaan ja toivotaan että hoitopaikka hurmaa pojan niin ettei tule murhetta kellekään!!!

    VastaaPoista
  4. Tsemppiä elämänmuutokseen!

    Samassa veneessä ollaan, tosin itse olen jo ehtinyt harjoittelemaan muutaman kuukauden. Töissäkäyminen on sinänsä ihan ok, mutta se töiden jälkeinen aika tuntuu lyhyeltä ja hektiseltä (

    VastaaPoista
  5. Kiitos Piuku ja Rva Kepponen! Varmasti noi arki-illat on ihan sika-hektisiä! Täytyy koittaa organisoida arkea varmaan ihan uudella tavalla, miettiä niin ruoat kuin vaatteetkin etukäteen valmiiksi jne.

    VastaaPoista
  6. Hui, muutoksia! :)
    Paljon tsemptsemp -ajatuksia myös täältä, teille kaikille!

    VastaaPoista